Seikkailijan Skandinavia jääkiipeilijä Tapsa Alhonsuon silmin

Matkailun punainen lanka koostuu monille uusien asioiden kokemisesta ja pienestä seikkailunhalusta, joka vie maailman ääriin. 32-vuotiaan IT-alan sekatyöntekijä Tapsa Alhonsuon seikkailunhalu vie hänet jäisiin sfääreihin Skandien pohjoisosiin aina Tromssan kupeessa olevasta Kvaloyasta ”poluttomaan pohjolaan”. Nuoren rovaniemeläisen jää- ja kalliokiipeily ovat paitsi lähellä sydäntä, myös haaste, jossa kysymysmerkit kohdataan kasvokkain. Jos olet ikinä miettinyt kalliokiipeilyn aloittamista tai kokeilemista matkoillasi, pistä korvan taakse Rollomixed -blogin kirjoittajan Alhonsuon huikeat vinkit ja inspiroidu Norjan vuoristoista!

SAM_2744

Kuinka blogisi syntyi ja mistä se kertoo?

Rollomixed syntyi varmaan kuten moni muukin blogi: ripauksesta narsismia ja lapsenomaisesta uskosta siihen, että muitakin ihmisiä kiinnostaisi mun kiipeilyt. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kiinnostumaan kiipeilystä kirjoittamisesta itsessään, ja olen koittanut kehittyä siinä. Yritän enenevissä määrin päästä eroon ”mentiin sinne, tehtiin tätä” -tyyppisistä teksteistä, ja haluaisin päästä aiheissa syvemmälle.

tapsa_BW

Mulla on myös onni kiivetä kavereiden kanssa, jotka osaavat kiipeämisen lisäksi valokuvata. Ilman jätkien ruutuja Rollomixed ei olisi sitä mitä se on. Välillä mulle tulee totta kai myös tarve aukoa päätäni jostain kiipeilyskenen ilmiöstä, ja joskus saatan kirjoittaa jotain varusteistakin, mikäli koen, että sillä tiedolla voisi olla jotain merkitystä muillekin.

DSCN5281

Kerro hieman harrastuksestasi. Miksi ja miten sen aloitit?

Olin innokas vapaalaskija nuorempana, ja halusin jonkun järjellisen harrastuksen talven vastapainoksi. Parissa vuodessa sukset jäivät varastoon, ja kiipeily laajeni kattamaan myös talvet jääkiipeilyn muodossa. Nyt, reilu kymmenen vuotta myöhemmin, sukset ovat tulleet takaisin kuvioon ja nautin vuorilla ja luonnossa liikkumisesta vuodenajasta ja välineistä riippumatta. Vahvimmaksi osa-alueekseni katson kuitenkin jää- ja mixed-kiipeilyn, jossa kiivetään talvisissa olosuhteissa sitä, mitä vastaan sattuu tulemaan. Oli se sitten jäätä, lunta tai kiveä.

DSCN9505

Millaisessa maastossa kiipeilet?

Talvisin kiipeän jääputouksia ja mixed-reittejä, lähinnä Pohjois-Suomessa, -Ruotsissa ja -Norjassa; kesäisin harrastan kalliokiipeilyä pitkälti samoilla alueilla kuin jääkiipeilyä talvella. Pari reissua tulee tehtyä kausittain myös Etelä-Norjaan. Pohjoisessa asumisessa on monta huonoa aspektia kiipeilyn kannalta, mutta olen koittanut kääntää ne pari hyvää puolta edukseni, ja nauttia pitkästä talvesta mahdollisimman monipuolisesti. Oikeastaan mun tekisi mieli sanoa, että olisi typerää asua täällä kiipeilijänä, ja olla kiipeämättä jäätä. Talvikausi on niin pitkä suhteessa kesäkauteen. Täällä on Suomen parhaat paikat ja olosuhteet jääkiipeilyyn, minkä lisäksi täältä vielä ajaa aika nopeasti Pohjois-Norjaan. Ruotsin isot erämaa-alueet, kuten Sarek, Stora Sjöfallet ja Kebnekaise ovat myös lähellä.

DSCN8023

Mikä on sinulle rakkain paikka kiipeilemiseen? 

Talvisin Posion Korouoma on läheisyytensä ja pitkän jääkautensa takia todella tärkeä paikka meille Rollon aktiiveille, jonka lisäksi Lyngenin niemimaa ja sen lähialueet ovat sydäntä lähellä. Pohjois-Norjaa kuvaa hyvin sanonta ”poluton pohjola”, ja tykkään siitä juuri siksi. Alueen jää- ja vuorikiipeilyreiteistä on hyvin rajallisesti tietoa tarjolla, ja se lisää touhuamiseen aina vähän seikkailuaspektia. Isoin tähän vaikuttava tekijä on norjalainen kiipeilymentaliteetti, johon ei suinkaan aina kuulu omista tekemisistään julkisesti kailottaminen. Alueella on kiivetty jo 1900-luvun taitteesta, mutta koska osa nousuista on tarkoituksella jätetty dokumentoimatta, on jokaisella mahdollisuus nauttia kokemuksesta yhtä autenttisena kuin ensinousijatkin ovat sen saaneet kokea. Tämän arvostaminen kasvaa aika hitaasti, mutta alan pikkuhiljaa ehkä päästä kärryille tästä norskien ajatuksenkulusta.

DSCN2295

Kesäisin taas nautin ehdottomasti eniten Tromssan kupeessa olevan saaren, Kvaloyan, kalliokiipeilyreiteistä. Kvaloya on tunnettu ennen kaikkea halkeamakiipeilystään, eli siellä ei ole oikeastaan mitään ihmisen asentamaa valmiina seinässä, vaan siellä kiivetään omilla kamoilla ja omalla järjellä.

DSCN1257

Lofootit ovat myös vakiokohde meille kesäisin. Meren, vuorten ja halkeamien yhdistelmä toimii todella hyvin, ainakin niin kauan kuin aurinko paistaa. Jos paistaa.

DSCN0133

Paikka, jossa haluaisit kiipeillä kerran elämäsi aikana?

Haluaisin kiivetä Amerikassa, oikeastaan ihan mitä tahansa. Meidän piti mennä sinne häämatkalle, mutta realiteetit tulivat vastaan ja päädyimme Tallinnaan.

9890409803_8ed998d3f4_k

Kuva: Jeff P

Mihin vuodenaikaan suosittelisit kiipeilemistä?

Suosittelisin kaikille talvella kiipeämistä. Kaikki ymmärtävät sen, että kesäinen kalliokiipeily on pääsääntöisesti kivaa ja mukavaa. Jääkiipeily kolmenkymmenen asteen pakkasessa ei ole kivaa eikä mukavaa, mutta kun sille hommalle antautuu, niin sillä on yllättävän paljon annettavaa. Pelkkä autolle takaisin pääseminen voi tuntua saavutukselta – ehkä se siksi sopiikin mulle?

IMG_9460

Paras näköalapaikka, johon olet törmännyt kiipeilymatkoillasi?

Kaikki ympäristöään korkeammat terävät huiput Pohjois-Norjassa ovat aina yhtä hienoja – niiltä kaikilta näkee yleensä meren, ja parhaimmassa tapauksessa vuori nousee suoraan merestä. Yksi toppi mikä ei mun mielestä ikinä vanhene, on Presten Lofooteilla – ilta-auringon, meren, ja (yleensä) hienon kiipeilypäivän yhdistelmä on aina yhtä tyydyttävä. Sinne pääsee sitä paitsi kävelemälläkin, jos ei kiipeily nappaa.

presten_neljas

Useimmille Pohjois-Norjan klassikkohuipuista pääsee myös ei-teknistä reittiä pitkin, maininnan arvoisina esimerkiksi Store Blåmannen Kvaloyalla (1044m) sekä Vågakallen Lofooteilla (943m). Topptur, eli suomeksi vuorille käveleminen (tai hiihtäminen), on Norjassa ihan yhtä normaalia kuin suunnistaminen täällä Suomessa.

presten_panorama

Millaisessa säässä kiipeileminen on mukavinta?

En ole ehkä oikea henkilö vastaamaan tähän… No, mukavintahan se on semmoisessa kelissä, että pystyy t-paidassa kiipeämään, mutta ei niin kuumassa että kitka kärsisi. Itse tykkään ehkä kuitenkin sellaisesta kiipeilystä, että olosuhteet ovat osa haastetta.

DSCN0128

Syksyiset suosikkikohteesi kiipeilyyn?

Jos ajatellaan syksyksi ajanjaksoa, joka alkaa elokuun lopusta ja päättyy lokakuun loppuun, niin siihen mahtuu aika monenlaista kautta. Elo-syyskuussa voi tiettyinä vuosina vielä kiivetä kesäkeleissä kalliolla, mutta toisaalta lokakuussa voi olla jo täysi talvi päällä. Viime vuoden lokakuussa kiipesin jo jäätä ja laskin pari mäkeä Lyngenissä. Jos olisin tämän vuoden syyskuussa saanut toivoa, olisin halunnut vielä jatkaa kalliokautta Kvaloyalla – mutta valitettavasti matalapaineet romuttivat ne haaveet. Lokakuinen jääkiipeily on joka tapauksessa mun mielestä todella hienoa, jos sitä on tarjolla. Silloin ei ole lunta käytännössä yhtään, ja jäät loistavat kauniin sinisinä tummia vuoria vasten. Lisäksi sitä jäätä ei ole liikaa, ja sen koostumus on yleensä tosi notkeaa (siinä on hirveästi vaihtelua!).

IMG_8330

Harrastatko muita ”ekstreme” lajeja?

En pidä mitään harrastamaani extremenä, mutta jos aikaa jää muulta urheilulta niin tykkään kyllä ajaa maastopyörällä, ja mieluiten hissillä DH:ta (downhill). Olen täysi aloittelija siinä ja ehkä se sen takia tuntuukin niin vaaralliselta. Maastopyöräily ylipäätänsä on aika mielekästä peruskuntoilua ja koen sen mielenkiintoisemmaksi kuin juoksemisen.

Miksi tykkäät vuorikiipeilystä?

Kiipeily on kysymysmerkkien kohtaamista. Onnistunut kiipeilyreissu edellyttää haastetta, jonka saavuttaminen on vähintäänkin epävarmaa. Vuorien tai pitkien reittien kiipeämisessä on valtavasti epävarmuustekijöitä: reitin vaikeus on vain yksi niistä. Olosuhteet, partnerisuhde, välineet, kokemus – kaikki vaikuttaa, ja koko paletin kasassa pitäminen ja yllätyksien menestyksellinen kohtaaminen on tämän homman suola.

DSCN9991

Varmalla voitolla ei yksinkertaisesti tee yhtään mitään. Totta kai me voimme valita kohteen, jonka tiedämme pääsevämme melko varmasti. Totta kai me voimme ulkoistaa suurimman osan näiden kysymysmerkkien kohtaamisista, ja ostaa itsemme jollekin vuorenhuipulle. Mutta mä haluan mennä sinne sitä varten, etten tiedä, miten tulee käymään. Suomeksi sanottuna haluan seikkailua, ja seikkailuun liittyy aina se, ettei tiedä lopputulemaa. Ja vaikka se reitti jäisikin kiipeämättä, kuten se hyvin usein jää, niin tulen sieltä silti aina takaisin rikkaampana.

DSCN1198

Millaisella varustuksella kiipeilet?

Sanoisin että hyvällä varustuksella. Mulla on ollut onni matkassa siinä määrin, että en voi ainakaan enää varusteita syyttää jos joku reitti ei mene niin kuin piti.

Kenen kanssa kiipeilet?

Määrällisesi eniten vaimoni Miran kanssa, mutta sitten on pari kaveria erikoiskeikkoja varten. Kesällä pystymme Miran kanssa jo todella hyvin hyödyntämään toistemme erilaisia vahvuuksia reiteillä. Mira on selkeästi tehokkaampi yliteknisillä loivemmilla pinnoilla, kun mulle taas yleensä valikoituu fyysisemmät pätkät. Talvisin olen ihan iloinen siitä, että Miraa ei kiinnosta kaikki ne asiat, jotka mua kiinnostaa – ja että mulla on kuitenkin ihmisiä, joiden kanssa kohdata niitäkin asioita.

DSCN8127

Suurin saavutuksesi kiipeilyn saralla?

Jos ajatellaan reittejä, joista olisin ylpeä, niin täytyy sanoa että ei tästä hommasta olisi ikinä mitään tullut, jos johonkin saavutukseensa olisi ollut tyytyväinen. Tai vaikka hetken aikaa olisikin ollut, niin yleensä parin päivän mietiskelyn jälkeen koko nousun on voinut todeta merkityksettömäksi, ja sen jälkeen on voinut alkaa keskittymään suosiolla seuraavaan. Ja yrittää tsempata vähän lisää.

GOPR0880

Aloittaessani kiipeilyn noin 13 vuotta sitten, en olisi ikinä uskonut mitä kaikkea mä tuun siltä saamaan. Siihen on mahtunut valtavasti hienoja asioita, mutta valitettavasti myös todella surullisia asioita. Tässä vaiheessa täytyy yksinkertaisesti olla kiitollinen kaikista niistä päivistä, jotka olen saanut viettää mahtavissa ympäristöissä mahtavien ihmisten kanssa. Oon hirveän tyytyväinen siihen, että saan edelleen terveenä harrastaa ja jatkaa näissä ympyröissä kasvamista.

DSCN5406

Jos sinulta löytyy seikkailunhalua ja haluat olla maailman huipulla Tapsa Alhonsuon tavoin, pakkaa kamat kasaan ja ota suunnaksesi vuori, jonka haluat valloittaa. Maailma on oisterisi, ota se haltuun Expedian avulla.

Kuvat, jollei muuten mainita: Tapsa ja Mira Alhonsuo

2
1

1 Comment

  1. Jere Ahonen 22/10/2014 Reply

    Hyvä kirjoitus ja puhuttelevat kuvat, kadehdittavaa sanoi Finski!
    Jään odottamaan ja seuraamaan seuraavaa tarinaa.

    Norjan klassikot on nyt kopioitu tulevia omia reissuja varten!

    Itse 3kk kiipeilyä harrastaneena kaipaan ja kaivan reittejä, ajatuksia, opetusta, idoita, tietoa ja kontakteja joilla edetä sopivan ulos ja ylös.

    Kiitos tästä kirjoituksesta, Jere

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*